Nyt on viety loppuun yksi seikkailu elämässäni ja taas seisotaan jalat tukevasti Suomen maankamaralla. Viimeisiin viikkoihin mahtui paljon hyviä ja ei niin hyviä juttuja. Vierailu Herpolan Jutan kanssa Pariisissa ja maanjäristykset Milanossa. Hmmm...kumpi hyvä ja kumpi vähemmän hyvä :D
No joo siis Pariisi, erittäin hieno kaupunkilomakohde. Nähtävää on todella paljon ja vaikka mekin Jutan kanssa kuljettiin nähtävyydestä- nähtävyyteen, niin siltikkin viiden päivän aikana taskuun kertyi vain murto-osa kaupungin tarjonnasta. Meidän kohteisiimme kuului Seinen risteily, Notre Dame, Eiffel-torni, viemärimuseo, katakombit, Louvre, Mouling Rouge, Jim Morrisonin hauta, riemukaari, Champ Elysee, Quai Branly museo, Pompidou center, Sainte-Chapelle... Kuljimme Pariisissa paljon jalkaisin, joten paljon muutakin tuli nähtyä. Mahtavaa reissulla oli se, että joka paikassa oli crepes-kioskeja ja tilaukseni kuuluikin crêpes au nutella :) Saattaapi olla, että Vihtilä-Haaslahti taloudessakin niitä joskus tullaan näkemään :D Ruuasta, kun nyt puhutaan, niin toinen helmi, jonka matkan varrelta löysimme oli sipulikeitto. Kuulostaa ehkä hieman tylsältä, mutta kolmen sentin juustokuorrutuksen alta löytyi sipulikeittoa leivän palasilla höystettynä. Täydellinen ruoka Pariisin koleaan tammikuuhun. Koko matkan ajanhan tihkutti hiukan ja kaupunki näytii harmaan puolensa meille. Uskon kuitenkin, että ajankohta oli hyvä nähtävyysmatkalle, koska tammikuu ei ole Pariisissa kuuminta turistisesonkia. Tietenkin joka paikkaan joudut jonottamaan, mutta jonotusajat olivat kohtuullisia.
Milanoon palasin vielä Pariisin jälkeen viikoksi. Viikko sisälsi tiukkaa työskentelyä kouluprojektin kanssa, kaksi tenttiä, viimeisiä kierroksia kaupungilla, vaeltelua ympäriinsä, jäähyväisiä, viimeiset treenit Atletico Milanon ja QT8 kanssa, illan viettoa ystävien kanssa, maanjäristyksiä, äänestystä jne... Vaikea oli sisäistää vielä viimeisenäkään päivänä, että oikeasti en enää palaa näin pysyvästi Milanoon. Toki varmasti palaan Milanoon, mutta koska ja kuinka pitkäksi ajaksi, niin se jää nähtäväksi. Viimeisellä viikolla oli Milanossa myös kaksi maanjäristystä. Järistyksen keskus ei ollut Milanossa vaan ehkä noin sadan kilometrin päässä. Ensimäisen järistyksen nukuin tyytyväisenä, mutta toisen tunsin ja todella hyvinkin vielä. Täytyy myöntää, että tunne ei ollut mikään mukavin ja pisti mietityttämään. Eräs saman ikäinen milanolainen ystäväni kertoi kokeneensa viisi maanjäristystä koko elämänsä aikana ja niistä siis kaksi oli tällä yhdellä viikolla :0 Mitäs se Mayojen kalenteri näyttikään...
Kokemuksena tämä vaihto oli aivan mahtava ja sain tutustua moniin uusiin mahtaviin persoonoihin. Milano hyvine ja huonoinen puolineen tuntuu yhdeltä kodilta ja koulu antoi minulle valtavasti tulevaisuutta ajatellen. Oli hieno nähdä läheltä paikallisten elämää ja kokea kulttuuriemme eroja.
KIITOS MILANO
