Vierailu Parmassa ja designmuseo Triennale

PARMA

TRIENNALE

Ciao!

Ei tunnu, että Italiakaan parantaisi minua, kun puhutaan aamu-unisuudesta. Hmm…aamu-unisuus. Tuntuu, että aamuisin en pääse aikaisin ylös, vaikka on valoisaakin, joka muuten näin suomalaisen mielestä on todellista yleellisyyttä. Aina aamuisin on siis valoisaa ja illalla pimeä tulee vasta seitsemän aikoihin. Pimeähän tulee kuin yhtäkkiä. Muistan ensimmäisiä metromatkojani täällä Milanossa, kun menin metroon oli ihan valoisaa ja kun kipusin takaisin metrotunnelista, joku oli matkan aikana sammuttanut valot.

Kuten huomaatte ei ole hirveästi kirjoiteltavaa, kun päivät alkavat olla täälläkin jo melko normaaleja ja ne toistavat itseään. Kouluun menen kello 9.00, 12.00 tai 15.15. Yleensä luennot kestävät kolme tuntia ja sisältävät yhden 15 minuutin tauon. Täällä kaikki opettajat käyttävät koko luentoajan hyväkseen ja näin olleen luennot kestävät tarkalleen niin kauan kuin lukujärjestykseen on merkattu. Luennot ovat todella mielenkiintoisia ja harvoin tulee sellainen fiilis, että voitaisiinko jo päästä kotiin. Minähän en tule kovinkaan monta kurssia täällä suorittamaan kokonaisuudessa, koska suurin osa kursseista minulla on jo Suomessa käytynä, mutta kuitenkin olen yrittänyt käydä lähes kaikilla luennoilla, koska uskon, että täällä on hieman erilainen lähestymistapa käsiteltäviin aiheisiin ja näin ollen luulen saavani näistä jo käydyistä kursseista jotakin uutta irti. Tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin illalla on treenit ja noin kahtena muuna päivänä olen yrittänyt käydä juoksemassa, joko ennen tai jälkeen koulun riippuen luentojen ajankohdasta.  Juokseminen on täällä hiukan haasteellista, koska näin lähellä keskustaa on todella nihkeästi minkään sortin metsikköjä tai edes puistoja, joita viitsisi kiertää. Pari puistoa on melko lähellä asuntoani, mutta melko pieniä ovat, ei varmasti edes kilometriä tule, kun kiertää tällaisen puiston ympäri eli yleensä menen vain ihmisten sekaan jalkakäytäville juoksentelemaan. Kyllä Suomessa on vaan kiva käydä juoksentelemassa ja sen kun vielä muistaisin palattuani Suomeen. Viikolla en sitten juuri muuta touhuakkaan, kuin koulua ja treenejä. Samaa rataa siis kuin Suomessa – eri maa samat tavat. Viikonloppuisin olen aina yrittänyt keksiä jotain uutta tekemistä. Tänä viikonloppuna lähdemme luultavasti parin luokkakaverin kanssa junalla tutustumaan johonkin läheiseen kaupunkiin. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä katsomaan ensimmäinen ”mun” jalkkisjoukkueen peli. On kyllä jännä nähdä millainen taso on kunnon pelissä. On niin vaikea noiden harjoitusten perusteella sanoo yhtään mitään. Viime sunnuntaina olin taas kämppikseni Pamelan ja vuokranantajani Ilarian kanssa maistelemassa paikallista sushi-tarjontaa ja kyllä se hyvältä maistui täälläkin. Lähellä meidän asuntoa on kuulemma useampi sushipaikka, joten tarvitsee varmaan kokeilla muitakin.

Ruokaan liittyen voisin kertoa muutamia italialaisia ruokatottumuksia, jotka olen TODELLA hyvin sisäistänyt. Ravitsemusterapeutti Pukkilalla voisi olla oma sanansa sanottavana näihin hyvinkin terveellisiin uusiin tuttavuuksiin. Ensimmäisenä kaiken pahan alku ja juuri Nutella. Ei voi muuta sanoa, kuin et se on vaan niin sairaan hyvää ja sitä on joka kaupassa hyllyt pullollaan, joten pakkohan sitä on ostaa ja tietenkin myös syödä. YÖK! Toinen pahe on pullaleipä, kaikissa muodoissa. En ole varmasti eläessäni syönyt niin paljon tuota mössöä, mitä täällä on jo nyt tullut syötyä. Ihan hirveitä määriä aamulla, lounaalla, päivällisellä, illalla…. Lämmintä leipää, kylmää leipää, pizzaleipää, Nutellaleipää, leipää ja loppua ei näy. Ei se mielestäni pahaa ole, mutta varmasti jossakin kohtaa voi ruveta pullat tulemaan korvista ulos. Kolmantena jäätelöt, joista Vihtilän Tuula taisikin varoitella jo enne lähtöä. Eilenkin olin normaalisti kävelemässä koululta kotiin ja yhtäkkiä eteeni ilmestyi jäätelöbaari, kuin tyhjästä. Jäätelöt ovat niin houkuttelevia, että niitä on vain pakko ostaa, vaikkei yhtään tekisikään mieli. Taisi heti ensimmäisessä bloggauksessani olla kuvaa jäätelövuorista. Neljäntenä yletön mozzarellan syöminen. On vain niin helppoa ostaa kaupasta superhyberperhepakkauksia, joissa on neljä mozzarellaa samassa pakkauksessa ja syödä näitä niin kauan kuin pakkaus on tyhjä ja sehän tapahtuu noepasti. Mozzarellaahan voi laittaa aivan mihin vaan. Pahe numero viisi pahe, TicTac-makeiset. Tai en minä tiedä onko ne makeisia vai mitä, mutta niitä minä ainakin syön askillisen päivässä. Aikoinaan näitä oli myös Suomessa ja silloin muistan tykänneeni niistä, koska niissä oli niin kiva purkki. Okei onhan niissä vieläkin kiva purkki, mutta se maku :) Muistan myös, että lähiaikoina olen jonkun kanssa asiasta keskustellut, mutta en kuitenkaan saa päähäni missä yhteydessä se oli ja kenen kanssa, koska jos muistaisin sen, niin olisin varmasti lähettänyt rasian hänelle. Tänään koin vielä yhden reissuni kohokohdista kun löysin kaupasta tuplakokoisen TicTac-pakkauksen :D 

Aika olemattomat tarinat tällä kertaa :)

Paistaahan se aurinko joskus risukasaankin...

Eli tänään koitti viimein päivä, jolloin sain kirjautua ulos ihanasta hyvin palvelleesta hostellista. Ei tarvi siis enää aamulla mennä respaan pyytelemään yhtä yötä lisää :) Taisin jo olla liiankin tuttu näky respatiskillä. En muista mainitsinko siitä, mutta kyseisessä hostellissahan olisi saanut yöpyä vai kymmenen yötä, joten alkoi nuo yöt jo hiukan niinku loppumaankin. Kaksi niitä taisi jäädä käyttämättä. Sinäänsä hostelli oli kyllä todella mukava paikka asua, koska joka päivä sai innolla odottaa kuka/keitä tulee samaan huoneeseen nukkumaan. Hostellivierailun aikana näin ja tutustuin moneen todella mukavaan tyyppiin. Joukkoon mahtui monia tyttöjä, jotka olivat yksin kiertämässä eurooppaa/maailmaa ja taas ihmisiä, jotka olivat tulleet Milanoon paikallisen tapahtuman takia. Joidenkin reissut kestivät useita vuosia, kun taas toisten vain muutamia päiviä.


Ennen kuin esittelen uuden asuntoni, kerron muutamia juttuja menneiltä päiviltä. Jätän tuon asunnon viimeiseksi, sokerina pohjalle, jotta kaikki varmasti jaksavat lukea koko jutun :D Ja muuten kannattaa jaksaa, koska voin kertoa, että ongelmia on luvassa...


Viikonloppu meni todella rauhallisissa merkeissä. Lauantaina kävin ensimmäisen kerran suomalaissäbäilijä Annan luona. Annalla oli kyllä aivan mahtis yksiö, todella erikoisessa paikassa. Erikoisella paikalle en tarkoita sijaintia, vaan sisäänkäyntiä ja käytäviä jotka johtivat asunnolle. Viimeiset rappuset Annan kämpälle oli hiukan samanlaiset, kuin Suomessa, jonkun ladon rappuset. Eivät ehkä täyttäisi kaikkia suomen vaatimuksia. Yritän muistaa ottaa valokuvia sieltä, jotta voin tarjoilla teille näitä erilaisuuksia.


Sunnuntaina asuntoesitteilytä kolmin kappailen. Lyhyesti tulokset:


1. Katsottuamme asunnon, muistimme mainita minun lyhyestä vuokra-ajasta - homma kariutui.


2. Asunto ok. Lupasivat ilmoitella viimeistään tiistaina voisinko saada huoneen vai en.


3. Todella mukavia ihmisiä, mutta huone vapautuisi vasta marraskuun alussa ja minun lyhyt vuokra-aika voisi olla ongelma.


Anna oli siis mukana asuntovierailuilla ja hoisi oikeastaan kaiken puolestani. Toivottavasti muistin sanoa edes kiitos :) Vinkkinä kaikille, jotka haluavat vuokrata asunnon Milanosta: opetelkaa puhumaan italiaa tai tutustukaa johonkin ihmiseen, joka puhuu italiaa, koska vastausprosentti italiaksi lähetettyihin  kyseilyihin on aivan eri kuin, että kirjoittaisit tai soittaisit kyselyt englanniksi. Lähes kaikkiin kyselyhin, jotka lähetimme italiaksi vastattiin. Muutamia Italialaisia tapoja, jotka kannattaa ottaa huomioon asuntoa haettaessa. Lähestulkoon kaikissa asunnoissa poltetaan sisällä, vanhemmatkin ihmiset asuvat kimppakämpissä ja yleisesti ottaen asuntojen kunto on todella huono, verrattuna Suomen asuntoihin.


Sunnuntaina pääsin myös ensimmäisen kerran tutustumaan italialaiseen aperitiivi-kulttuuriin. Varsinkin Porta Genovan alueella, Naviglin kanaalin vierellä, sijaitsee monia kivoja baareja/ravintoloita, jotka tarjoilevat 18:00 eteenpäin aperitiivejä. Tarjolla on paikasta riippuen enemmän tai vähemmän syötävää ja homma toimii buffetti periaatteella. Ja mikä parasta, koko huvi maksaa 7-10 euroon ja hintaan kuulu yksi juoma listalta. Tää on niin mun ruokakavereiden paikka :D Kyllä, söin liikaa ja lopuksi vielä tungin itseeni vohvelia, joka oli leivitetty nutellalla, made by "minäitse" :) Toki vielä kotiin lähtiessämme ostimme hiukan italialaista jäätelöä, jotta ruoka laskisi paremmin...


Hieman kyllä harmittaa tuo kouluhomma, koska tuntuu, että suurin osa täällä olevista kursseista on sellaisia, joita olen jo Suomessa käynyt. Toki kertaus ei tee missään nimessä pahaa, mutta... On kuitenkin mukava huomata, että aika saman aikaisesti kurssit käydään muuallakin maailmassa, koska olen täällä Milanossa toisen vuosikurssin mukana ja Suomessahan olen jo aloittanut kolmatta vuotta.


Ja sitten siihen asuntoon :) Tiistaina sain siis viestin asunnosta numero kaksi ja asunnon vuokraaja Alessio laittoi, että minä saan asunnon ja voisimme tavata seuraavana aamuna 8:15 asunnolla. Jeee-eee vihdoin mulla olisi siis asunto :) Keskiviikko-aamuna laitoin kellon hyvissä ajoin soimaan, jotta varmasti ehtisin paikalle ajoissa. Matkan varrelta piti löytää automaatti, jotta voisin maksaa ensimmäisen kuun käteisellä, koska mihinkään tilille rahoja ei haluttu... Hyvissä ajoin siis asunnolla odottelemassa vuokranantajaa. Kello kulkee ja ketään ei näy. Italiassahan on portier-kulttuuri, joka tarkoittaa sitä, että rakennusten alakerrassa on aamuisin aina niin sanottu talonmies, joka jakaa postia ja siivoilee yleisiä paikkoja. Minun taloni portier on naishenkilö, joka ei siis peri-italialaiseen tyyliin puhu olleenkaan englantia. Aloin häneltä kyselemään asiasta viittomalla ja muutamalla italialaisella sanalla, onneksi nainen oli todella mukava ja pyysi kielimuuriimme apua useammaltakin ihmiseltä. Asia saatiin selvitettyä,  mutta se ei kuitenkaan johtanut juuri mihinkään. Tietenkin huomasin samalla, että italialainen liittymäni ei toiminut ollenkaan ja oli pakko yrittää saada vuokranantajaa tai hänen siskoaan suomalaisen liittymän avulla kiinni. Viimein noin puolen tunnin yrityksen jälkeen Ilaria, Alession sisko vastaa. Hän kertoo, että Alessio on kipeä ja ei pääse paikalle, mutta hän tulee niin nopeasti kuin suinkin pääsee. MITÄ!!! On kipeä, mutta ei ole ilmoittanut mitään. Näin siis täällä Italiassa toimitaan. No noin tunti sovitusta ajasta myöhemmin Ilaria saapuu paikalle ja antaa asunnon avaimet ja näyttää joitakin juttuja. Hänellä on kuitenkin kova kiire töihin ja lupasi, että Alessio voi myöhemmin tulla näyttämään loput jutut. No nyt siis olen viettänyt ensimmäisen yön asunnossa ja kaikki on luultavasti hienosti, mutta  kulttuurin sopeutuminen vie kyllä aikansa, ei taida neljä kuukauttaa riittää :)


Asunto itsessään on aika perus, mutta siijainniltaan todella hyvä. Asunto sijaitsee Porta Romanan aluellaa aivan keltaisen linjan metroaseman vieressä. Koululle matkaa on noin 15 minuuttia kävellen ja ratikalla ehkä 5 minuuttia. Duomolle kävely taas kestää noin 20 minuuttia, joten melko ytimessä ollaan. Asunnossa on kaksi huonetta, keittiö ja kylpyhuone. Toisessa huoneessa asuu italialainen nainen, joka ei kylläkään ole nyt kotona, vaan palaa vasta muutaman päivän päästä lomaltaan. Nainen siis tupakoi ja yleensä sisällä, mutta aion alkaa heti kitisemään, kun hän tulee takaisin ja sanoa hänelle, että olisko mitenkään mahdollista tupakoida jossakin muualla. Yleensä vuokra-asunnot ovat täysin kalustettuja ja kaikki tarpeellinen löytyy, kuten myös tästäkin asunnosta. Perusasiat ovat siis kunnossa, sänky, vaatekaapit, pöytä, keittiötarvikkeet, pesukone ja niin edelleen. Vuokraa huoneesta joudun pulittamaan 600 euroa kuukaudessa ja lisäksi siihen tulee joitakin lisäkustannuksia, kuten kaasu ja sähkö. Kallista siis on, mutta kyllä kai se neljä kuukautta menee. 

Vielä voisin muutaman sanan puhelinliittymästäni sanoa. Siis heti ensimmäisenä päivänä kävin hakemassa puhelinliittymän Wind nimiseltä operaattorilta. Sanoin tarvitsevani puhelimeen ehdottomasti netin ja sitten ehkä jotakin puheaikaa. Minulle tarjottiin jotakin pakettia, johon kuului 120 minuuttia puhetta ja 120 tekstiviestiä ja sitten se netti. Tai siis näin ainakin luulin :) Netti ei toiminut moneen päivään ja kävinkin liikkeessä useampaan otteeseen. Sim-korttia vaihdettiin ja muita toimenpiteitä tehtiin, kunnes eräänä kertana, kun taas menin liikkeeseen minulle kerrottiin, että eihän sinulla edes ole mitään nettiä liittymässä. Eli eihän netti voi toimia, jos ei ole nettiä :) No sitten taas makselemaan jotakin lisää ja näin netin pitäisi toimia. Muutama tunti myöhemmin, ei nettiä, ei puheluita, ei tekstiviestien lähettelyä eli seuraavana päivänä taas liikkeeseen. Jolloin he kertoivat minulle, että tällaiset niin sanotut prepaid-liittymät eivät toimi, jos kortillesi ei ole ladattu yhtään rahaa. Tätä en tietenkään voinut ymmärtää, koska olin jo etukäteen maksanut sekä pakettipuheluista, että netistä. Melko kiivastii liikkessä asiaani selvitin, mutta loppujen lopuksi jouduin kuitenkin vielä ostamaan 10 euroa latausta kortilleni. No ihan sama, nyt netti on toiminut melko hyvin kännykässä. Vinkkinä vaan, että tuo netti kännykässä on kyllä todella käytännöllinen, koska se maksaa vain yhdeksän euroa kuussa ja en ole tarvinnut olleenkaan perinteistä karttaa, koska kännykän karttapalvelun avulla olen pystynyt suunnistamaan minne vain. Toki aina kun kännykkäni netti ei ole toiminut, olen ollut todella isoissa ongelmissa... Perinteinen kartta ei kyllä jätä pulaan missään tilanteessa. 

Muutamia hyviä sivustoja, joiden kautta voi asuntoja etsiä:

www.kijiji.it 

www.easystanza.it

www.milano.bakeca.it

www.affittistudenti.studenti.it

                          
                        Porta Genova

                               Pyörämuotoilua...

                                          
                                          Koulua...

Tervetuloa!

                                           Ala-aula

                         Asuntoa...

Ensimmäiset kunnon kauppaostokset. Tietenkin piti hankkia Nutellaa <3

Yleisön pyynnöstä isompaa tekstiä ja samalla myös rumempaa :)