Matkaan....

Hki-Vantaan lentokentältä matka kohti Milanoa alkoi. Tarkoitus olisi selvitä Milanossa jouluun asti, näin aluksi. Selviytymisyritysten ohella olisi tarkoitus saada hyviä oppeja tulevaa teollisen muotoilijan uraani varten, Istituto Europeo di Design:sta. 


Nyt jalat jo tukevasti Milanon mailla ja ensimmäiset hedelmäsalaatit nautittu :) Harmi vaan, että oli niin kova nälkä, ettei kuvaakaan ehtiny ottaa. Nälän voi selittää minun järkevät ratkaisut hoitaa itseni lentokentältä keskustaan. Olikohan kaikkein paras keino kulkea julkisilla, kun mukana oli kolme aivan liian painavaa kassia. Ja eihän siinä nyt sinäänsä vielä mitään, mutta tuli huomattua, että Milanossa ei sitten todellakaan millään liukuportailla mennä alaspäin metroasemilla, hissistä puhumattakaan. Olin varmasti sellainen näky, että siitä kun olis kuvan saanu napattua. Julkisiin kulkuvälineisiin voi ostaa yhden ja kahden päivän lippuja, jotka maksavat noin neljä euroa päivältä.


Ja se asunto, hmmmmm, ei taida heti löytyä. Koulultakin sain erittäin hyvän listan vapaista asunnoista, mutta muttia löytyi.... Listassa oli ainoastaan vuokranantajien puhelinumeroita ja vain yhden kohdalla luki english speaking :D Ei muuta ko soittelee. Tänään minulla on kuitenkin muutaman tunnin päästä yksi asuntonäyttö, joten toivottavasti tärppää. Nythän olen asunut yhdessä hostellissa, joka on melko kaukana keskustasta, kuitenkin todella hyvien yhteyksien päässä QT8 metroaseman vieressä. Tämä hostelli (Youth Hostel) maksaa vain 21€ yöltä ja hintaan kuuluu aamiainen. Hauskaa on se, että joka kerta kun on maksamassa yötä, niin hintaan tulee kuitenkin aina joitakin lisämaksuja :D Lisämaksut ovat onneksi aina vain muutaman euron, joten ihan sama... Toki samassa huoneessa voi olla jopa viisi henkeä sinun lisäksesi. Minulla on käynyt tuuri, koska molempina öinä huoneessani on ollut todella mukavia ihmisiä, maanantain ja tiistain välisenä yönä Austraalialainen tyttö ja nyt viime yönä todella mukava saksalainen. 


Eilen käväisin katsomassa yhden Milanolaisen jalkapalloseuran treenejä. Siellä oltiin todella ystävällisiä ja paikka näytti mukavalta. Heillä oli tekonurmi noin 5 kilometrin päässä keskustasta. Porukka vaan näytti melko prolta verrattuna suomalaisiin pullamössöihin. No huomenna torstaina pääsen näyttämään treeneihin, miten suomalaiset oikeen pelaa. Saattaa olla samalla viimeiset treenit siinä joukkueessa :D Eilen en siis vielä treenannut jalkapalloa, koska salibandyharjoitukset menivät hiukan päällekkäin ja olin jo luvannut mennä niihin. Se reissu alkoikin sitten oikein hyvin. Eräs joukkueen pelaaja lupasi ottaa minut kyytiin Lotto metroasemalta, jossa olisi myös toinen joukkueen suomalaispelaaja Anna. He huomasivat, että olin omaksunut italiaiset tavat nopeasti, koska olin yli kymmenen minuttia myöhässä. Minäkin siis voin myöhästyä, mutta tietenkin minulla oli hyvä selitys ;) Typeränä suomalaisena luulin, että metrot kulkevat myös illalla kolmen minuutin välein, mikä ei todellakaan pitänyt paikkaansa, vaan vuorovälit olivat jotakin kymmenen minuutin luokkaa ja lopun te jo arvaattekin... No mutta itse asiaan eli salibandyyn. Täällähän siis miehet ja naiset pelaavat samaa sarjaa, koska harrastajia on niin vähän. Harjoitukset olivat yllättävän hyvät ja tempokin oli välillä ihan ok, mutta kaikkein hauskinta oli kyllä päästä puhumaan suomea :) 

                                                                             Suomalaisten selviytymispakkaus :)

                                                                             Ruotsissa kaikki on vaan suurempaa.

                                                                                  Tämä löytyi jo...

                                                 

                                               Pyörämuotoililijoille esimerkkiä :)

                                                        Leinoskalle tiedoksi, salaatin mozzarella on siitä vesipuhvelista :D




Yllä siis hieman tunnelmia. Aika huonoja kuvia ovat, mutta koittakaa pärjätä :)


Nyt Milano vaikenee....


Arrivederci!